Sokeria sataa

Joulu - perinteiden juhla

2011-12-17T02:29:00.000-08:00

Taas on tullut se aika, että kaivetaan komeroista pölypalleroiden seasta vanhat, vuositolkulla palvelleet joulukoristeet ja ripustetaan ne ikkunoihin, seinille ja lopuksi joulukuuseen. Näin ihmiset luovat mielikuvan joulusta yhdessä, kun joka puolella lenkkeilijä näkee valoja, tonttuja, lyhtyjä ja kransseja. Joulu on väriloistetta ja lähimmäisen rakastamisen aikaa. Aletaan touhuta joulusiivousten ja lahjojen oston parissa. Kysytään: "Oletko jo tehnyt joulusiivouksen?", "Joko olet käynyt jouluostoksilla?". Näihin kysymyksiin, varsinkin ensimmäiseen tulee vastata myöntävästi. Sinulta odotetaan etenkin joulusiivousta. Jos vastaat kuitenkin kielteisesti ja kerrot, ettet aio siivota jouluksi kaikkia kaappejasi ja heittää turhaa roskiin, saat osaksesi vain sääliviä katseita. Kysyjä selittelee (arvatenkin itselleen, pohtien, miksi joku ei tee joulusiivousta), että "No eihän nyt aina tarvikkaan", "Mitäpä tuota, kun ei ole lapsiakaan ja jos ei vietä joulua kotona". Et kai uskalla toimia eritavalla kuin muut?

Jouluisin puhutaan aina, että kaunista on, jos on valkoinen joulu. Lunta tulee olla maassa puolisen metriä, jotta pukin porot pääsevät jolkottamaan ja tuomaan lapsille lahjoja. Eihän joulutunnelmasta voi saada kiinni, jos ei ole lunta? Ei ole merkitystä sillä, että läheiset ovat silti siinä ja ruoka ja lahjat, mutta kun kaikki on pilalla, jos ei ole lunta. Jouluvalojen loiste näkyy kauniisti pimeässä lumettomassakin maisemassa.

Joululahjoja saadaan aina jouluisin. Jos sinulla siis on niihin varaa. Kun joku ostaa sinulle joululahjan, sinulta odotetaan joululahjaa vastineeksi. Jos sinulla ei ole ollut varaa ostaa sitä, saat jälleen osaksesi sääliviä katseita. Saatat ehkä olla eläkeläinen, opiskelija, varusmies tai työtön. Pitäisihän sinun nyt joululahjat sentään...
Kuulet, että ystäväsi on ostanut sinulle joululahjan ja päätät lähteä ostamaan hänelle jotain vastineeksi. Jotain pientä. Kaupoissa suuret ihmismassat rynnivät tarjouksien perässä jo marraskuussa ja kiire on käsinkosketeltavaa. Mitä ostaisit ystävälle, joka ei osaa edes ilmaista omaa mielipidettään asioistaan ja jonka maku on hyvin ristiriitainen ja moninainen? Vanhakunnon kosmetiikkapakkaushan on hyvä lahja, sen voi ostaa kenelle vaan, eikä maksakkaan kuin 10€. Tällä rahallahan yksin asuva opiskelija saisi lähes viikon ruuat. Ei muuta kuin kassalle, jonka lähistöllä pieni orkesteri soittaa joululauluja lapsikuoron kanssa. Hermoja raastaa jo valmiiksi kymmeniä metrejä pitkät jonot ja tympääntyneen näköiset myyjät, jotka odottavat loputtomiin kusitaukoaan. Saanko toivottaa hyvää joulua?

Sitten jouluaattona voit huokaista helpotuksesta. Olet taas suorittanut vuoden urakkasi ja ansainnut pienen totilasillisen jouluruuan päätteeksi. Pahimmassa tapauksessa akkasi, ukkosi, äitisi, isäsi tai joku muu läheisesi, valittaa sinulle JOULUAATTONA siitä yhdestä totilasillisesta...

Hyvää joulua kaikille!

Perhe ja järvenranta mökki

2011-09-23T04:19:00.000-07:00

Pian kun auton keula osoittaa kohti Taivalkoskea voin vain muistella miltä tuntui pienenä serkkujen kanssa mennä ensimmäistä kertaa järvenranta mökillemme viettämään viikonloppua. Minä ja veljeni tapeltiin aina automatkalla ja kerrankin isä uhkasi jättää meidät tienlaitaan kävelemään loppumatkaksi. Niin sitä vaan kuitenkin rauhoituttiin ja kohta ihmeteltiin tienlaidassa jäkälää syöviä poroja. Perillä tietysti kerrottiin serkkutytöille mitä oltiin nähty ja vertailtiin sitä miten monta karkkipussia vanhemmat oli meille ostaneet. Serkut saivat aina enemmän karkkia, tai sitten se johtui siitä, että tapanani oli pienenä lotasta 200g karkkia alta aika yksikön, kun pienempi serkkuni söi samanlaista pussillista kaksi päivää, joskus jopa kolme. Mökin nukkumapaikat olivat myös melko hakusessa siihen aikaan kun toista mökkiä vasta rakennettiin pienemmän viereen. Me muksut valtasimme tietysti parven, jossa oli saunomisen jälkeen niin kuuma että kaikkien piti nukkua pikkuhoususilleen. Siihen aikaanhan se oli ihan sama, kun kaikki oltiin niin pieniä vielä.
Vakiona oli, että saunan päälle juostiin pulahtamaan järveen täysin ilkosillaan. Vesi tuntui aina kylmältä ja järvipohja oli lällyä, mutta niin sitä vain onnellisesti juostiin niin että muha vaan pölisi polulta ja sitten takaisin saunaan ja koviin löylyihin.
Parasta mökkireissuissa oli pienenä, kun sai kirmailla pitkin maita ja mantuja ilman että kukaan oli rajoittamassa menemistä. Aikuiset tekivät töitä ja me lapset vain leikittiin ja uitiin milloin huvitti, oli sää mikä tahansa. Talvisin suvun hurjimmat veijarit pyörivät lumihangessa johon minä en koskaan uskaltautunut.
Nyt aikuisena muistelen niitä hetkiä. Lasten alkoholiton skumppapullo on vaihtunut alkoholilla varustettuun valkoviiniin ja leikki terassilla istuskeluun kun ilta himmenee järven taakse. Keskustellaan hiljaisella äänellä aikuisten juttuja, serkkujen pienokaisten nukkuessa. Harmittaa vaan, että ne serkut eivät enää koskaan ole siellä.

Miksi kirjoittaa blogia?

2011-09-19T08:11:00.000-07:00

Olen muutaman päivän leikitellyt ajatuksella blogin kirjoittamisesta. Sain idean sisareltani, joka murrosiän tuomien virtausten mukaan on liittynyt useammalle erilaiselle nettisivustolle mm. bloggeriin. Myös uusin ystäväni kertoi olevansa bloggerissa ja kirjoittavansa blogia. Aloin ajatella, että ehkä minustakin olisi kirjoittamaan, koska pidän kirjoittamisesta. Riittääkö se? Ajattelen blogin kirjoittamisen olevan väylä tuoda ilmi omia ajatuksia, kiinnostuksen kohteita, mielipiteitä ja ehkä jopa salaisuuksia. Minulla on kuitenkin vielä paljon opettelemista, mutta uskon että jos pitää kirjoittamisesta se onnistuu missä vain.
Mielessä pyörii kuitenkin rutkasti kysymyksiä siitä mitä on soveliasta kirjoittaa? Kuka kirjoituksia lukee? Luultavasti ei ole yhtä selvää tai oikeaa syytä tai tapaa kirjoittaa. Toiset ehkä kirjoittavat tarkasti kuvaten omasta elämästään, toiset vain asioista joista ovat kiinnostuneita. Kerran luin erään henkilön blogia ja hän oli kuvannut blogissa tarkkaan omia ongelmiaan ja vastoinkäymisiään. Muistan ajatelleeni mikä on sopivaa ja mikä ei? Näkikö blogin vain harvat ja valitut, vaiko kaikki maailman ihmiset, jotka hoksasivat sen etsiä? Mietin, tiesikö hän itsekään kuka tekstit näkee.
Miksi kirjoittaa blogia? Haluavatko ihmiset purkaa ajatuksiaan johonkin vai jakaa jotain joidenkin kanssa? Kenties molempia. Oletuksenani on kuitenkin, että suurin osa ihmisistä jotka lukevat blogeja ovat kirjoittajalle tuntemattomia. Olen kuitenkin kuullut kerrottavan, että tuntemattomalle on helpompi kertoa itsestään, kuin tutulle.
Vai onko blogin kirjoittaminen sittenkin vain harrastus, josta ystävät ja tuttavat eivät tiedä ja jota tehdäänkin vain itseään varten omaksi iloksi? Tarvitaanko siihen edes ketään toista tai toisten hyväksyntää omille teksteille? Pääasiana on, että itse tietää mitä tekee ja kunnioittaa toisten tekemistä samalla tavalla.